Luonnolla on itseisarvo.

Maa, metsä ja vesi ei ole pelkästään nyt elävien sukupolvien iloksi. Maa ja vesi ovat itsenäisiä luonnon komponentteja, metsä on valtava ekosysteemi joka ylläpitää satojatuhansia eläinlajeja ja miljardeja yksilöitä. Suomalaiset aikaisemmin eläneet sukupolvet on haudattu tähän maahan ja maa kasvaa puita ja puolukoita jotka tarjoavat elinympäristön suomalaisille eläimille.

Sen seikan lisäksi että ympäröivä maailmankaikkeus ei ole pelkästään ihmisen väline on nykyisillä sukupolvilla käsitys että heillä on oikeus käsitellä luontoa oman tahtonsa mukaan oman elämänsä aikana. Näin ei mielestäni ole. Maailma on vanha. Sukupolvia tulee ja menee ja aikaisempien sukupolvien tehtävänä on ensisijaisesti varmistaa että ekosysteemi, elinkelpoisuus, monimuotoisuus - omavaraisuuden edellytykset - säilyvät seuraaville sukupolville. Näin ei voi tapahtua jos maaperä jaetaan yksityisille ihmisille joiden toimintaa ohjaa ihmisen perusvietit - ahneus, oman edun tavoittelu, materialismi, lyhyt näköisyys, pikkusieluisuus.

Luonnon asema poliittisessa päätöksenteossa

Tämän takia maa, vesi ja niiden varaan rakentunut metsä ja luonto on ensisijaisesti kansallista omaisuutta niin että sitä käsitellään mahdollisimman vähän, siellä voi liikkua ja siitä voi hyötyä kestävää kehitystä noudattaen (ruoka, vesi, polttopuut, rakennusmateriaali, paperi, kauppa). Mielestäni muutama yritys voi tämän tyyppisiä lakeja noudattaen hyödyntää suomalaista luontoa mutta ei voi omistaa sitä. Maa omistaa ihmisen. Ihminen voi vuokrata ja elää sukupolvien ajan maallaan kun säilyttää maayhteytensä ja elää maata ja aikaisemmin eläneitä sukupolvia kunnioittaen ja pyhittäen.

Olisi tärkeää että perustuslaissa "luonto" nähtäisiin kansaan verrattavissa olevana, erillisenä päätösvaltaa käyttävänä subjektina, jolloin luonnon hyödyntäminen vaatisi vastaavasti vastaavankokoisen uhrauksen ihmisiltä luonnolle. Puun kaataminen maksettaisiin luonnolle istuttamalla uusi puu toiseen paikkaan. Karhun kaataminen hyvitettäisiin viemällä eläville karhuille riittävä määrä ravintoa.

Maahan hautaaminen tulisi palauttaa - vesivessat tulisi muuttaa erotteleviksi kuivakäymälöiksi ja käymälätuotteet palauttaa lähiluontoon ilman että niihin sekoitetaan vettä.

Tiedemiesten konsensus ihmiskunnan elämää ylläpitävien järjestelmien lopullisesta tuhotumisesta

Hälytys On aika herätä

Vuonna 2013 522 tiedemiestä kaikkialta maapallolta allekirjoitti konsensusraportin, joka koskettaa myös sinua.

Raportti on hätähuuto maapallon kansakunnille, päättäjille ja ihmisille ryhtyä toimimaan luonnon puolesta vielä kun se on mahdollista.

"Elämää ylläpitävät järjestelmät maapallolla lähestyvät kriittistä pistettä. Ihmisen vaikutus maapallolla on hälyyttävällä tasolla. Me tiedemiehet, jotka tutkimme ihmisen ja muun luomakunnan suhdetta käyttäen laajoja tutkimusmenetelmiä, olemme yhtämieltä siitä että ihmiset vahingoittavat ekosysteemiä ylläpitävää luonnonjärjestelmää katastrofaalisella laajuudella."


Puiden salattu elämä - kasvimaailman kuninkaiden tunteista ja viestinnästä

Wohlleben, Puiden salattu elämä, 2016

Tämän kirjan luettuasi et näe metsää enää samanlaisena. Puut kommunikoivat keskenään, ne hoitavat jälkikasvuaan, puuvanhuksiaan ja jopa kaatuneita tovereitaan. Puilla on oma sosiaalinen verkostonsa, Wood Wide Web, jonka avulla ne varoittavat toisiaan vaarasta.

Walden, Elämää metsässä, Julkaistu 1854, Suomennettu 1954.

”Työtätekevällä ihmisellä ei ole vapaata aikaa, jotta hän voisi viettää päivänsä todella itsellisesti. Hänellä ei ole varaa ylläpitää kaikkein arvokkaimpia suhteita kanssaihmisiinsä, jottei hänen panoksensa markkina-arvo vähenisi. Hänellä ei ole aikaa olla muuta kuin kone. Kuinka hän voisi muistaa tietämättömyytensä – kasvunsa edellytyksen – kun hänen on niin usein turvauduttava tietoihinsa? Ennen kuin tuomitsemme hänet, meidän olisi joskus ruokittava ja vaatetettava hänet vastikkeettomasti ja voimistettava hänen luonnettaan.”

Magna laoreet et aliquam

Amet nullam fringilla nibh nulla convallis tique ante proin sociis accumsan lobortis. Auctor etiam porttitor phasellus tempus cubilia ultrices tempor sagittis. Nisl fermentum consequat integer interdum.